Hermosto on sisäinen järjestelmämme, joka vaikuttaa suuresti siihen, miten koemme ympäröivän maailman ja vaikuttaa muun muassa vireystilaan. Lähdetään tässä artikkelissa tutustumaan siihen, miten eritoten autonominen hermosto ohjailee meidän toimintaa, reaktioita ja olotilaa.
Hermoston vireystilaan vaikuttaa paljon se, miten turvalliseksi me koemme olomme. Sen takia tässä artikkelissa käyn läpi myös sen, kuinka meidän aivoissa asuva vaara-skanneri vaikuttaa vireystilaan.
Tässä artikkelissa:
- Mitä hermostoon kuuluu
- Autonominen hermosto ja sen osat
- Hermosto on tietopankki
- Vaaraskanneri tulkitsee havaintojamme ja ohjaa hermostoa
- Hermoston herkkyys vaihtelee ihmisen mukaan
- Vaaraskanneria ja hermoston herkkyyttä voi harjoittaa
Mitä kaikkea hermostoon kuuluu?
Usein, kun puhutaan hermostosta ja “mun hermosto reagoi tähän” tai “mun hermosto on ylivireessä”, sillä tarkoitetaan autonomista hermostoa.
Autonominen hermosto on osa moniosaista hermostoa, joka ihmiskehosta löytyy. Hermostossa on siis paljon muutakin, mutta jos et tässä vaiheessa halua tietää, hyppää suoraan seuraavaan kappaleeseen!
Ihmisen hermosto jakautuu keskus -ja ääreishermostoon.
Keskushermostoon kuuluu aivot ja selkäydin. Ne toimivat keskussäätelyjärjestelmänä. Aivojen tehtäviin kuuluu toimia koko kehon komentokeskuksena. Ne hallitsee ajattelua, muistia, liikkeitä ja elintoimintojen säätelyä. Selkäydin puolestaan toimii viestintäkanavana aivojen ja kehon välillä.
Ääreishermostoon puolestaan kuuluu selkäydinhermot sekä aivohermot. Ne toimivat viestinvälittäjinä, jotka keräävät tietoa kehon sisä- ja ulkopuolelta aivoille.
Ääreishermosto jakaantuu somaattiseen, eli tahdonailaiseen hermostoon ja autonomiseen, eli tahdosta riippumattomaan hermostoon.
Somaattiseen hermostoon liittyy esimerkiksi kyky liikkua, urheilla ja sellaiset perustoiminnot, joita me itse pystytään hallitsemaan.
Autonominen hermosto pitää huolta kaikista meidän tahdosta riippumattomista toiminnoista, kuten sydämen toiminnasta, ruoansulatuksesta, verenpaineesta, hengityksestä ja niin edelleen.
Tarkastellaan nyt tarkemmin autonomista hermostoa, ja nimenomaan aivohermoa numero 10: vagushermoa.
Autonominen hermosto ja sen osat
Kymmenes aivohermo, vagushermo, kiertäjähermo, vaeltajahermo… rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Kiertäjähermo on meidän pisin aivohermo. Se hermottaa pään aluetta, niskaa, kaulaa, hartioita ja sisäelimiä. Toisin sanoen, vagushermolla on aika paljon vaikutusta meidän sisäelimiin ja olotilaan: se säätelee hengitystä, sydämen toimintaa, verenpainetta, ruuansulatusta ja vaikka ahdistuksen tunteita ja monia muita tuntemuksia ja kehontoimintoja.
Autonominen hermosto jakautuu karkeasti kahteen osaan: sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon.
Sympaattinen hermosto on stressitila – positiivinen tai negatiivinen. Se on korkeaa tai ylivireyttä, pakene-tai-taistele -tila, selviytymistila, jossa kehomme ja mielemme ovat valmiita toimimaan.
Esimerkki: Näet lenkkipolulla käärmeen. Säikähdät sitä ja väistät. Sydämesi syke kiihtyy. Lihakset jännittyvät. Alat ehkä tarkkailla onko ympäristössä lisää käärmeitä tai minne käärme meni.
Esimerkki: Koet, että sinulla on koko ajan hirmuinen kiire. Tuntuu, että et ehdi mitenkään tehdä kaikkea ja aivot on ihan täynnä poukkoilevia ajatuksia. Olet todennäköisesti selvitymistilassa jatkuvasti.
Parasympaattinen hermosto vaatii ymmärtämisen tueksi Stephen Porgesin polyvagaaliteoriaa, jossa se jaetaan vielä kahteen: dorsaaliseen ja ventraaliseen tilaan.
Porgesin teorian mukaan parasympaattisen hermoston ventraalinen tila on meidän optimaalinen vireystila. Se on turvan tila, sosiaalisen liittymisen tila, tila jossa rentoudutaan. Tässä tilassa myös ruoansulatus toimii hyvin ja palautuminen tapahtuu.
Esimerkki: Olet ystävän kanssa kahvilla ja sinulla on mukava olla. Tunnet olosi turvalliseksi ja ymmärretyksi.
Esimerkki: Käyskentelet luonnossa ja ihastelet tyytyväisenä maisemia. Olosi on kevyt ja levollinen.
Dorsaalisen puolelle lipsahtanut vagus puolestaan tarkoittaa alivireyttä, joka voi vahvimmillaan johtaa myös lamaantumiseen. Käytännössä lamaantumiseen päästään, kun ollaan liian pitkään stressaantuneita (sympaattinen hermosto), eikä palauduta. Silloin keho päättää puolestasi milloin sinun pitää levätä.
Esimerkki: Olet pitkään paahtanut täysillä menemään töissä ja laiminlyönyt taukosi. Lopulta vetäydyt, etkä pysty enää toimimaan.
Esimerkki: Makaat työpäivän päätteeksi sohvalla ja selaat puhelinta, koska tuntuu ihan mahdottomalta, että tekisit siinä hetkessä jotain aivotoimintaa vaativaa.
Kaikki autonomisen hermoston tilat ovat meille tarpeellisia. Ongelmat syntyvät, kun joku niistä jumittaa pysyvästi päälle. Silloin tapahtuu stressin kroonistumista, lamaantumista ja burn outtia.
Hermosto on tietopankki
Autonomiseen hermostoon on meidän elämän aikana tallentunut kaikenlaista tietoa.
Esimerkiksi jos pelkäät selittämättömästi korkeita paikkoja, se voi olla jossain vaiheessa elämää opittu pelko, joka on syntynyt traumaattisessa tapahtumassa tai jonka olet oppinut vanhemmiltasi. Se tieto on tallentunut kehoosi ja hermostoosi.
Toisaalta tutkimusten mukaan hermostoon on tallennettuna tietoa, joka on tullut meihin geeneissä perittynä. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeanpaikankammo-esimerkissä joku esi-isäsi olisi kokenut korkeisiin paikkoihin liittyvän trauman, ja sinä olet perinyt sen geeneissäsi.
Kannamme mukanamme tietoa siitä, mitä on tapahtunut meille, toimintamalleja, joita olemme oppineet läheisiltämme ja traumoja, jotka ovat tulleet geenien mukana ihmisiltä, joita emme ole koskaan edes tavanneet.
Meidän hermosto on siis aikamoinen tietopankki! Kun aivot käsittelevät saamiaan havaintoja, ne käyttää tätä tietopankkia hyödykseen, tekevät tulintoja ja ohjaavat sen perusteella meidän reaktioita ja toimintaa.
Vaaraskanneri tulkitsee havaintojamme ja ohjaa hermostoa
Aivoissamme on koko ajan päällä oleva neuroseptio, jota voisi myös vaaraskanneriksi kutsua. Se on prosessi, joka tapahtuu automaattisesti aivojemme primitiivisissä osissa, mantelitumakkeessa, ilman että me sitä tiedostetaan.
Vaaraskanneri ottaa vastaan aistien tekemiä havaintoja, arvioi hermoston tietopankin perusteella miten niihin kuuluisi reagoida ja ovatko ne uhka meidän selviytymiselle.
Vaaransignaaliksi voidaan tulkita esimerkiksi kasvojen ilmeet, äänet, hiljaisuus, ympäristö, uudet tilanteet, traumoista muistuttavat tilanteet…
Kun vaaraskanneri on päätelmänsä tehnyt, autonominen hermosto reagoi tilanteen vaatimalla tavalla: pakene vai taistele? Lamaannu? Ok tilanne, ei uhkaa, ei tarvetta reaktiolle?
Autonominen hermosto reagoi meidän ympärillä oleviin tapahtumiin ennen kuin me edes tietoisesti tajutaan mitä ympärillä tapahtuu. Hermosto päättää, miten reagoimme.
Viestit lähtee tosi syvältä meidän järjestelmästä.
Esimerkki: Löydät itsesi miettimästä “miksi minä tässä tilanteessa toimin näin, kun ei tässä ole nyt hirveesti järkeä.” Todennäköisesti toimintasi johtuu siitä, että vaaraskanneri teki tulkinnan tilanteesta ja ohjasi sinua reagoimaan tavalla jolla reagoit tarkoituksenaan maksimoida selviytymismahdollisuudet. Toiminta kumpusi alitajunnastasi.
Hermoston herkkyys vaihtelee ihmisen mukaan
Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa hermosto ja vaaraskanneri.
Jos olet erityisherkkä, neuroepätyypillinen tai kokenut traumaa, se voi vaikuttaa vaaraskannerin toimintaherkkyyteen.
Herkkyyden lisäksi kyky liikkua eri hermoston tilojen välillä voi tuntua vaikeammalta.
Toisaalta psykoterapeutti Hanna Markuksela kertoi webinaarissaan, että erityisherkkä usein reagoi herkemmin myös harjoituksiin, joilla hermoston tilaan lähdetään säätelemään ja vakauttamaan.
Hermoston tutkiminen ja sen tiloihin vaikuttaminen on aina henkilökohtainen matka. Sen aikana kokeilet varmasti montaa asiaa, joista kaikki ei toimi.
Tärkeintä on, että löydät pari toimivaa suosikkikeinoa, joiden avulla hermoston säätely mahdollistuu ja paluu takaisin optimaaliseen hermoston tilaan helpottuu.
Vaaraskanneria ja hermoston herkkyyttä voi harjoittaa
Hermostoa voi harjoittaa, ihan kuin voit treenata lihaksiasikin.
Säännöllinen hermoston harjoittaminen mahdollistaa sinulle mukavuusalueesi kasvattamisen, jolloin pystyt kohtaamaan stressaavammaksi koettuja tilanteita enenevissä määrin. Tällöin myös palaudut nopeammin stressitilanteista takaisin optimaaliseen vireystilaan.
Harjoituksia, joilla hermoston tilaan voi vaikuttaa on esimerkiksi:
- Tietoinen hengitys pidennetyllä uloshengityksellä
- Keholliset harjoitukset, kuten jooga tai perhostaputus
- Kylmäaltistus (kasvojen huuhtelu kylmällä vedellä tai talviuinti)
Käy katsomassa ohjeet muutamaan harjoitukseen tästä artikkelistani: 5 kertaa vagushermo-harjoitus kotona tehtäväksi.
Havainnoidessasi hermostoa ja omaa reagointiasi muista olla itsellesi armollinen. Reaktiot ja hermoston suojamekanismit ovat syntyneet joskus tarpeeseen. Kun tiedostat niiden olemassaolon, voit lempeästi opettaa niille, että ei ole enää mitään hätää.
Harjoittelu vaatii pitkäjänteisyyttä. Ota siis kaikessa rauhassa ja askel kerrallaan. Työsi palkitaan mielekkäämmällä elämällä ja mahdollisuuksien maailmalla.
Kun ymmärrät hermostoasi, voit luoda elämästäsi tasapainoisemman.